Tässä laajempi, tarkempi ehdotus tuosta yhden valtion ideasta.
KabinettiVRKabinettivaltioroolipeli on Valtioroolipelin kierros, joka ottaa eron valtioroolipelin kenties suurimmasta perinteestä: valtioilla pelaamisesta. Perinteisempien roolipelien tapaan pelaajat ovat yksittäisiä hahmoja, ministereitä ja muita korkeimpia päättäjiä yhdessä valtiossa, työskennellen rinta rinnan pelinjohtaja-diktaattorin alaisuudessa. Tämä pitäisi kierroksen hengeltään lähellä perinteisempiä kierroksia, pelaajien edelleen päättäessä miten ja miksi reagoisivat ulkomaiden aloitteisiin ja sisäisiin ongelmiin, mutta valinnat eivät muuttuisi suoraan teoiksi, vaan pelaajat joutuisivat kilpailuttamaan ehdotuksiaan kanssapelaajiensa omia vastaan, sillä pelinjohtaja-diktaattori muuttaa sanat teoiksi. Kuten valtioit kisaisivat toisiaan vastaan erinnäisistä syistä perinteisemmällä kierroksella, samaan tapaan pelaajat kähmivät toisiaan pelinjohtajan kabinetissa taistelussa saadakseen äänensä kuuluviin.
Pelin laatu toivottavasti paranee helposti lähestyttävämmän, henkilökohtaisemman toimintatason kautta. Valtioiden ja abtraktien byrokratioiden, sopimusten ja talouspsiteiden sijaan pelaajat olisivat yksittäisiä ihmisiä, jotka kaikki tapaavat toisensa vähintään kahvitauoilla. Persoonallisuutta ja vuorovaikutusta vahvistaa pelinjohtaja-diktaattorin jakamat virat. Puoluesihteeri pitäisi voimanaan unohtaa kutsua ministereitä tärkeisiin kokousiin, salaisen poliisin päällikkö lukisi muiden salaisen viestinnän vapaasti ja diktaattorin henkilökohtainen sihteeri säätelee pääsyä diktaattorin luokse ja niin edelleen.
Koska pelaajat ovat kuitenkin tärkeitä vaikuttajia, olisi kullakin alaisuudessaan ministeriön, poliisin tai peräti armeijan verran npc-hahmoja, joille antaa käskyjä ja tehtäviä. Mutta kuten pelaajat oletettavasti tahtovat diktaattoriksi pelinjohtajan paikalle, voi mitä luotettavin kätyrikin paljastua toisen pelaajan vasikaksi tai vielä kierommaksi petturiksi.
Tämä kaikki kuvaa pelin henkeä, sillä varsinaisia sääntöjä ei ole, lukuunottamatta PJ:n sanaa lakina, sillä onhan hän diktaattori. Diktaattorina toimisi yksi, tietty pelinjohtaja, joka ei saa osallistua muuten peliin. Hänen toimenaan on roolipelata diktaattoria, valita virkoja pelaajille ja päättää miten valtio toimii eri tilanteissa, mutta tämän lisäksi hän on kaikkien pelaajien npc-avustajat, eli hänen päätöksellään pelaajien avustajilleen delegoimat vastuut ja salaisuudet onnistuvat, epäonnistuvat ja paljastuvat.
Ulkovaltoja ja kansaa taas hallitsisivat kaikki pelinjohtajat kollektiivisesti, sekä diktaattori, että peliin pelaajina osallistuvat ja mahdollisesti osallistumattomat. Käytännössä pelinjohtajat ehdottavat toisilleen erilaisia tapahtumia, joiden joukosta he säännöllisesti valitsevat äänestämällä tai arpomalla pelimaailmaan asti tulevia tapauksia. Tapahtuman ollessa käynnissä, tämä pelinjohtajien kollektiivi päättäisi yhdessä sekä diktaattorin että pelaajien toimien seurauksista.
Alla kaksi ehdotusta pelimaailmaksi:
Trans-Karpatia (Pseudo-Jugoslavia) 1980-luku
Trans-Karpatia on Eurooppaa sitten sodan jakaneen rautaesiripun harvoja, outoja aukkoja. Alunperin vain yksi kommunismin ikeen alle joutuneista pikkuvaltioista, Trans-Karpatian asema kylmän sodan rajalla, ja johtajiensa itsepäisyys tekivät tästä ajan saatossa selvästi oman, itsenäisen valtionsa kahteen osaan jaetussa maailmassa.
Trans-Karpatia ei kenties ota ohjeita suurvalloilta eikä harjoita viimeisimmän internationaalin oikeaoppiseksi tunnustamaa marxismia, mutta se on silti stereotyyppinen marxistisen maailman valtio: yksipuoluediktatuuri, jossa työväen etujoukkona itseään esittävä puolue valistaa kapitalistien ja imperialistien propagandaan sortuvia työläisiä työn kautta valistavilla leireillä.
Peli alkaa vuodesta 1984, kun Trans-Karpatian kommunistisessa puolueessa on vaihtunut valta. Edellisen puolueen johtajan kuolemasta alkanut valtataistelu on ohitse, ja uudeksi johtajaksi kohonnut diktaattori on puhdistanut vanhan korkeimman hallinnon entisistä vihamies-kollegoistaan. Tämä diktaattori on kabinettikierroksesta korkeimman vastuun ottava pelinjohtaja, ja pelaajat ovat tämän sisäpiiriin ja korkeimpaan hallintoon nimitettyjä mielestelijöitä ja puolueveteraaneja. Yhdessä he taistelevat laajemmasta kommunistisesta maailmasta tulevia uudistuksen aatteita ja kapitalisti-imperialistien tekopyhiä vapausaatteita vastaan, elleivät ole liian kiireisiä juoniessaan itseään diktaattorin suosioon.
Sierra Gordo (Kuuba) 1960-luku
Vielä vuosi sitten pelaajat olivat Sierra Gordon viidakoissa piileskeleviä sissejä tai heitä kohtaan sympatiaa tuntevia kansalaisia tai silloisessa korruptoituneessa hallinnossa toimineita kieroja opportunisteja. Tällä ei ole paljoa väliä, sillä vuoden aikana paljon on muuttunut. Korruptoitunut generalissimo on syrjäytetty ja tämän hallitus kaadettu, kun pelinjohtaja-vapauttajan kapinajoukot marssivat kansan tukemana pääkaupunkiin ja teloittivat sortojan ja tämän kätyrit kansan vihollisina.
Kaikki ei ole kuitenkaan hyvin, sillä vallankumouksen yhteydessä valtion kassa karkasi ulkomaille, ja nopeasti kansallistetut öljy- ja banaanivarat pelästyttivät ulkomaiset sijoittajat. Kyseisten sijoittajien ollessa kokonaisia mantereita monopoleinaan pitäviä suuryrityksiä maailman toisesta supervallasta, joka on vain kapean meren takana Sierra Gordon rannoista, on sijoittajien haluissa saada banaanisaarensa takaisin mukana aito miljoonapäisen armeijan maahantulon uhka.
Pelinjohtaja-vapauttajan muodostaman uuden, puhtaan väliaikaisen hallituksen korkeimpiin virkoihin nimitettyjen asemassa, on pelaajien tehtävä tukea ja neuvoa johtajaansa tämän etsiessä Sierra Gordolle uutta tulevaisuutta kabinettivaltioroopelissä. Pitäisikö banaanimonopolin kanssa koittaa sovitella välejä? Saattaisiko maailman toisella puolella oleva kommunistinen supervalta suojella vihollisensa vihollisia? Onko Sierra Gordolle omaa, kolmatta tietä? Miten maailma reagoisi näihin mahdollisiin valintoihin? Kannattaisiko pelinjohtaja-vapauttaja päästää maallisista vaivoistaan martyyriksi, jos tämä sattuu valitsemaan väärän neuvonantajan kuultavaksi?
