valtioroolipeli.foorumi.eu

Eilen illalla foorumin discord-palvelimella keskusteltiin tulevan pelin tyylistä ja mekaniikoista. Siirrätän tänne siellä esitettyjen asioiden ydinideat.

Sitoutumattoman kolmen säännön idea
1. Yleinen kohteliaisuus ja IC&OOC pysyvät irrallaan toisista

Valtioroolipeli on pohjimmiltaan moninpeliä. Peliä ei voida pelata, jos sen pelaajat ovat ilmiriidoissa ja kieltäytyvät kaikesta viestimisestä inhon kohteitensa kanssa. Tällaisten tulehtumisien ehkäisemiseksi pelin ylläpito kannustaa yleiseen kohteliaisuuteen pelaajien kesken.

Valtioroolipelissä tulet kohtaamaan mahdollisesti pelaajia, joiden valtiot edustavat sinulle kaikkea mikä on maailmassa väärin. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kyseistä valtiota ohjaava pelaaja kannattaa pelin ulkopuolella tosielämässä samoja aatteita. Jos kuitenkin näin käy ilmi, pyri pitämään yleisen kohteliaisuuden nimissä pelin ulkopuolella kokemaksi antipatia aisoissa. Jos koet tulleesi tahallisesti loukatuksi tai häirityksi, ota yhteys ylläpidon edustajaan tilanteen ratkaisemiseksi.

Selityksenä: IC tulee sanoista In Character, joka tarkoittaa roolihahmon puitteissa tehtyjä asioita.
OOC tulee vuorostaan sanoista Out Of Character, eli roolihahmon ja roolipelitilanteen ulkopuolella tehtyjä asioita.

2. Sopikaa keskenänne

Kertomuspainotteisessa moninpelissä asioita tehdään yhdessä, silloinkin kun pelaajien maiden tahdot ovat ristiriidassa keskenään. Sopikaa keskenänne tapahtumien, konfliktien ja neuvottelujen lopputulokset mahdollisimman pitkälle keskenänne.

Jos eteenne tulee tilanne, jossa haluatte kolmannen osapuolen ratkaisevan pelillisen kiistan tai tahtonne sopia keskenään ehtyy, kutsukaa ylläpidon jäsen tai muuten pelinjohtajan virkaa toteuttava henkilö apuun ratkaisemaan pattitilanne.

3. PJ:n sana on laki

Ylläpito ja pelinjohtajat edustavat pelin sisällä, että sen ulkopuolella lopullista auktoriteettiä. Pelillisiä päätöksiä voi valittaa ja vedota, jos koet saaneesi epäreilun päätöksen kiistatilanteeseen. Pelin ulkopuoliset kiistat jotka koskettavat koko peliyhteisön yhtenäisyyttä ovat ylläpidon vastuulla, ja niissä heillä on absoluuttinen päätösvalta, ja porttikiellot voimankäyttövälineinä.

Tämä ei välttämättä käy yhteen muiden esitettyjen ideoiden kanssa. Ideoin sen toimivan parhain tavanomaisen valtiopelin puitteissa.

Temppelin ja ViFin yhden valtion idea

Teema: Pelaajat ovat diktatuurin sisäisiä toimijoita (ministereitä, pankkiireja, toimitusjohtajia, kenraaleja, oppositiojohtajia jne.), jotka kamppailevat keskenään vallasta ja ulkopuolisia uhkia vastaan.

Käymättömän korpimaan valloitus

Pelaajat johtavat uutta planeettaa asuttavia uudisasukkaita. Kartta alkaa tyhjänä ja ajan myötä pelaajat levittävät rajojaan sille. Futuristinen asetelma.

Sellaista tarkennusta, että ainakin omassa pienessä mielessäni kaikki diktatuuripelin pelaajat olisivat PJ-Stalinin sisäpiiriin kuuluuvia yksittäisiä ministereitä ja muita luottomiehiä. Näin PJ-Stalin voisi jaella virkoja pelaajille, tehden jostakusta salaisen poliisin päällikön, yhdestä sotaministerin, kolmas saisi vastuulleen projektin diktaattorin uuden huvilan rakentamisesta ja niin edelleen. Laajempia pelimekaniikkoja sääntöinen ei olisi, mutta PJ-Stalin päättää mitä erikoisia autohittaus- tai muita voimia kussakin virassa oleva saa: salainen poliisi saa kuulla salaisia keskusteluita, sotaministeri saisi alaisikseen armeijan väkeä ja huvilan rakentaja saa aina tavata diktaattoria huvilasta puhumisen varjolla jne.

Tässä tuo idean laajempi, silti raaka versio.

Tässä laajempi, tarkempi ehdotus tuosta yhden valtion ideasta.

KabinettiVR

Kabinettivaltioroolipeli on Valtioroolipelin kierros, joka ottaa eron valtioroolipelin kenties suurimmasta perinteestä: valtioilla pelaamisesta. Perinteisempien roolipelien tapaan pelaajat ovat yksittäisiä hahmoja, ministereitä ja muita korkeimpia päättäjiä yhdessä valtiossa, työskennellen rinta rinnan pelinjohtaja-diktaattorin alaisuudessa. Tämä pitäisi kierroksen hengeltään lähellä perinteisempiä kierroksia, pelaajien edelleen päättäessä miten ja miksi reagoisivat ulkomaiden aloitteisiin ja sisäisiin ongelmiin, mutta valinnat eivät muuttuisi suoraan teoiksi, vaan pelaajat joutuisivat kilpailuttamaan ehdotuksiaan kanssapelaajiensa omia vastaan, sillä pelinjohtaja-diktaattori muuttaa sanat teoiksi. Kuten valtioit kisaisivat toisiaan vastaan erinnäisistä syistä perinteisemmällä kierroksella, samaan tapaan pelaajat kähmivät toisiaan pelinjohtajan kabinetissa taistelussa saadakseen äänensä kuuluviin.

Pelin laatu toivottavasti paranee helposti lähestyttävämmän, henkilökohtaisemman toimintatason kautta. Valtioiden ja abtraktien byrokratioiden, sopimusten ja talouspsiteiden sijaan pelaajat olisivat yksittäisiä ihmisiä, jotka kaikki tapaavat toisensa vähintään kahvitauoilla. Persoonallisuutta ja vuorovaikutusta vahvistaa pelinjohtaja-diktaattorin jakamat virat. Puoluesihteeri pitäisi voimanaan unohtaa kutsua ministereitä tärkeisiin kokousiin, salaisen poliisin päällikkö lukisi muiden salaisen viestinnän vapaasti ja diktaattorin henkilökohtainen sihteeri säätelee pääsyä diktaattorin luokse ja niin edelleen.

Koska pelaajat ovat kuitenkin tärkeitä vaikuttajia, olisi kullakin alaisuudessaan ministeriön, poliisin tai peräti armeijan verran npc-hahmoja, joille antaa käskyjä ja tehtäviä. Mutta kuten pelaajat oletettavasti tahtovat diktaattoriksi pelinjohtajan paikalle, voi mitä luotettavin kätyrikin paljastua toisen pelaajan vasikaksi tai vielä kierommaksi petturiksi.

Tämä kaikki kuvaa pelin henkeä, sillä varsinaisia sääntöjä ei ole, lukuunottamatta PJ:n sanaa lakina, sillä onhan hän diktaattori. Diktaattorina toimisi yksi, tietty pelinjohtaja, joka ei saa osallistua muuten peliin. Hänen toimenaan on roolipelata diktaattoria, valita virkoja pelaajille ja päättää miten valtio toimii eri tilanteissa, mutta tämän lisäksi hän on kaikkien pelaajien npc-avustajat, eli hänen päätöksellään pelaajien avustajilleen delegoimat vastuut ja salaisuudet onnistuvat, epäonnistuvat ja paljastuvat.

Ulkovaltoja ja kansaa taas hallitsisivat kaikki pelinjohtajat kollektiivisesti, sekä diktaattori, että peliin pelaajina osallistuvat ja mahdollisesti osallistumattomat. Käytännössä pelinjohtajat ehdottavat toisilleen erilaisia tapahtumia, joiden joukosta he säännöllisesti valitsevat äänestämällä tai arpomalla pelimaailmaan asti tulevia tapauksia. Tapahtuman ollessa käynnissä, tämä pelinjohtajien kollektiivi päättäisi yhdessä sekä diktaattorin että pelaajien toimien seurauksista.

Alla kaksi ehdotusta pelimaailmaksi:

Trans-Karpatia (Pseudo-Jugoslavia) 1980-luku

Trans-Karpatia on Eurooppaa sitten sodan jakaneen rautaesiripun harvoja, outoja aukkoja. Alunperin vain yksi kommunismin ikeen alle joutuneista pikkuvaltioista, Trans-Karpatian asema kylmän sodan rajalla, ja johtajiensa itsepäisyys tekivät tästä ajan saatossa selvästi oman, itsenäisen valtionsa kahteen osaan jaetussa maailmassa.

Trans-Karpatia ei kenties ota ohjeita suurvalloilta eikä harjoita viimeisimmän internationaalin oikeaoppiseksi tunnustamaa marxismia, mutta se on silti stereotyyppinen marxistisen maailman valtio: yksipuoluediktatuuri, jossa työväen etujoukkona itseään esittävä puolue valistaa kapitalistien ja imperialistien propagandaan sortuvia työläisiä työn kautta valistavilla leireillä.

Peli alkaa vuodesta 1984, kun Trans-Karpatian kommunistisessa puolueessa on vaihtunut valta. Edellisen puolueen johtajan kuolemasta alkanut valtataistelu on ohitse, ja uudeksi johtajaksi kohonnut diktaattori on puhdistanut vanhan korkeimman hallinnon entisistä vihamies-kollegoistaan. Tämä diktaattori on kabinettikierroksesta korkeimman vastuun ottava pelinjohtaja, ja pelaajat ovat tämän sisäpiiriin ja korkeimpaan hallintoon nimitettyjä mielestelijöitä ja puolueveteraaneja. Yhdessä he taistelevat laajemmasta kommunistisesta maailmasta tulevia uudistuksen aatteita ja kapitalisti-imperialistien tekopyhiä vapausaatteita vastaan, elleivät ole liian kiireisiä juoniessaan itseään diktaattorin suosioon.

Sierra Gordo (Kuuba) 1960-luku

Vielä vuosi sitten pelaajat olivat Sierra Gordon viidakoissa piileskeleviä sissejä tai heitä kohtaan sympatiaa tuntevia kansalaisia tai silloisessa korruptoituneessa hallinnossa toimineita kieroja opportunisteja. Tällä ei ole paljoa väliä, sillä vuoden aikana paljon on muuttunut. Korruptoitunut generalissimo on syrjäytetty ja tämän hallitus kaadettu, kun pelinjohtaja-vapauttajan kapinajoukot marssivat kansan tukemana pääkaupunkiin ja teloittivat sortojan ja tämän kätyrit kansan vihollisina.

Kaikki ei ole kuitenkaan hyvin, sillä vallankumouksen yhteydessä valtion kassa karkasi ulkomaille, ja nopeasti kansallistetut öljy- ja banaanivarat pelästyttivät ulkomaiset sijoittajat. Kyseisten sijoittajien ollessa kokonaisia mantereita monopoleinaan pitäviä suuryrityksiä maailman toisesta supervallasta, joka on vain kapean meren takana Sierra Gordon rannoista, on sijoittajien haluissa saada banaanisaarensa takaisin mukana aito miljoonapäisen armeijan maahantulon uhka.

Pelinjohtaja-vapauttajan muodostaman uuden, puhtaan väliaikaisen hallituksen korkeimpiin virkoihin nimitettyjen asemassa, on pelaajien tehtävä tukea ja neuvoa johtajaansa tämän etsiessä Sierra Gordolle uutta tulevaisuutta kabinettivaltioroopelissä. Pitäisikö banaanimonopolin kanssa koittaa sovitella välejä? Saattaisiko maailman toisella puolella oleva kommunistinen supervalta suojella vihollisensa vihollisia? Onko Sierra Gordolle omaa, kolmatta tietä? Miten maailma reagoisi näihin mahdollisiin valintoihin? Kannattaisiko pelinjohtaja-vapauttaja päästää maallisista vaivoistaan martyyriksi, jos tämä sattuu valitsemaan väärän neuvonantajan kuultavaksi?

Kuulostaa mielenkiintoiselta, varsinkin tuo Trans-Karpatian skenaario. Olisin mukana pelissä, joskin vaihtelevalla aktiivisuudella johtuen kiireistä ja omasta jaksamattomuudesta. Toisaalta myös tuo siirtokuntapeli voisi olla mielenkiintoinen, siitä voisi ehkä kuulla lisää.

Itse kuvittelen siirtomaapelin paljon, paljon pelillisemmäksi kierrokseksi, jossa pelaajat häviävät yhdessä, mutta vain yksi tai kaksi voi voitta. Tämä vaatisi aikaa ja vaivaa hyvien, toimivien sääntöjen keksimiseen, eli näkisin sen mieluiten tapahtuvan jonkun toisen pelin lähestyessä loppuaan. Tämä tietysti vain oma mielipiteeni siitä millainen siirtomaapeli olisi kiinnostavin, ja jos sitä tahdotaan puhtaamman roolipelillisesti pyörittämään, en vastusta. Silti, roolipelillisempi siirtomaakierros vaatisi valtiollisen teeman ollakseen valtioroolipeli.