Suurvalloista ja konflikteista

[Sitoutumaton]

Yhteisömme veteraanin, ColtCommandon/Lordi Daemonin Maat mietelmiä ja minun editoimana:

Suurvallat ja ulkoiset konfliktit

Valtioroolipeliä ja sen pelaajia vaanii konfliktin puute.

Tällä ei tarkoiteta nyt sotilaallista konfliktia, vaan kertomakirjallisuudesta ja viihteestä tuttua vastakkainasettelua, joka ajaa ihmisiä tekemään asioita. Suurvallat, joiden pitäisi olla aktiivisia toimijoita, vain möllöttävät paikallaan tai parhaimmillaan (tai oikeastaan pahimmillaan) ajautuvat keskenään massiiviliittoon. Eivät suurvallat liittoudu kuin erittäin spesifeissä olosuhteissa! Tarkastellaanpa historiallisesta perspektiivistä suurvaltojen liittoja viimeisen kahden vuosisadan aikana:

1. Napoleonin sodat - kaikki muut suurvallat liittoutuivat Napoleonia vastaan, koska se oli ainoa keino kukistaa vallankumouksellisen Ranskan rynnistys ja sen aiheuttama haaste kaikille muille yhteiskuntajärjestelmille. Sodan jälkeen liittouma pirstoutui muutamassa vuodessa, ja sodan aikanakin suurvallat Britanniaa lukuun ottamatta olivat kuka milloinkin neutraaleja, liitossa Napoleonin kanssa tai Napoleonia vastaan. Tänäkin aikana suurvallat tekivät keskenään kertaluontoisia sopimuksia (Itävalta varustaa 100 000 miestä Napoleonia vastaan ja Britannia maksaa lystit sekä antaa sivustatukea laivastolla) ja lopulta yhteisen julkilausuman olla tekemättä erillisrauhaa Napoleonin kanssa, eivät siis mitään NATO:n tapaista liitto-organisaatiota.

2. Pyhä Allianssi - yksi ainoa poikkeus: suurvaltaliittouma, joka kestää ja kestää. Siis Preussin, Itävallan ja Venäjän liittouma vuosina 1815-1850. Tälläkään ei ollut mitään liitto-organisaatiota, ja se pysyi kasassa vain koska A) kaikki olivat valtiomuodoltaan käytännössä täsmälleen samanlaiset (eivät siis kaikki samassa yläkategoriassa monarkiat, vaan kaikki absoluuttisia, kristinuskoisia, feodaalisia, Ranskan vastaisia, Napoleonin hyökkäyksen kohteeksi joutuneita, ei-liberaaleja, ei-nationalistisia, monikansallisia vanhoja monarkioita).

Ja se tärkeämpi B) kohta: liittoa johti kansleri Metternich, nero mieheksi, joka onnistui pallottelemaan koko ajan kolmen monarkin välillä ja ikään kuin taikatempuilla uskottelemaan heille, että vallankumous uhkaa koko maailmaa jos nämä kolme valtiota eivät pysy liitossa keskenään. JA SILTI liitto meinasi jatkuvasti romahtaa, kun Itävalta-Preussi joutuivat vastakkain Saksassa ja Itävalta-Venäjä vastakkain Balkanilla. Tämä yksi suurvalta-blokki (johon siihenkin kuului vain KOLME aktiivisesta VIIDESTÄ suurvallasta) pysyi pystyssä vaivoin koska sitä johti nero, ja kaikki kolme maata olivat täsmälleen samaa mieltä käytännössä kaikesta, tai ainakin Metternich pystyi aina kriisin tullen uskottelemaan, että vallankumous syö kaikki jos he eivät vedä yhtä köyttä.

3. Krimin sota - Ad hoc liitto Ranskan ja Britannian välillä sodan ajaksi Venäjän kukistamiseksi. Ei liitto-organisaatiota, plus Ranska oli mukana pääosin saadakseen itsensä hyviin väleihin Britannian kanssa, Britannia taas oli ajamassa omia etujaan Ottomaanien valtakunnassa eikä katsonut sotaliiton sitovan heitä mihinkään pysyvään liittoon Ranskan kanssa.

4. Bismarckin liitot - Sarja epämääräisiä sopimuksia, joskus salaisia ja joskus julkisia lähinnä Itävallan ja Venäjän kanssa. Ei liitto-organisaatiota, päämääränä pitää Saksa erotuomarina Itävallan ja Venäjän kesken. B:n seuraajat luopuivat Venäjän liitosta, koska eivät osanneet pallotella Bismarckin tavoin monella pallolla yhtä aikaa.

5. 1900-luvun alun liitot - Ranskan ja Venäjän liitto luotiin vain koska maat katsoivat etteivät pystyisi edes yhdessä kukistamaan välttämättä Saksaa, Britannia taas ei koskaan liittynyt kunnolla liittoon vaan ajoi perinteistä politiikkaansa olla päästämättä ketään Euroopan valtiaaksi. Itävallan ja Saksan liitto taas piti, koska Saksan herätessä liittopolitikoimaan kaikki muut oli jo varattu eikä Saksa uskaltanut jäädä kokonaan ilman liittolaisia.

6. Ensimmäinen maailmansota - Jälleen sodan ajaksi solmittu ad hoc-liitto, joka hajosi välittömästi sodan päätyttyä.

7. Toinen maailmansota: liittoutuneet - Liitossa oli kolme hyvin erilaista valtaa, mikä oli yhdistävä tekijä? AKSELIVALLAT HYÖKKÄSIVÄT KAIKKIIN! Alkoi hajota jo ennen sodan loppua.

8. Toinen maailmansota: akselivallat - Mussolini hyppäsi voittajan kelkkaan ja Japani ja Saksa olivat liitossa lähinnä koska molemmilla oli yhteiset vastustajat. Huomaa, että kaikkien kolmen maiden välillä oli absurdin surkea koordiinaatio, eikä liittolaista autettu ellei ollut pakko. Mussolini hyökkäsi Kreikkaan vittuillakseen Hitlerille, Japani ei koskaan antanut NL:n selustassa tukea Saksan offensiiville jne.

9. NATO ja Varsovan liitto - Molemmilla puolilla oli käytännössä enää yksi suurvalta, joka keräsi liittoonsa samanmielisesti ajattelevat valtiot taistelussa maailman herruudesta.

Yhteenveto: liitot syntyvät käytännössä aina sodan ajaksi ad hoc-liittoina, tai sitten ennaltaehkäiseväksi liitoksi yhtä maata, ryhmää tai ideologiaa vastaan (Saksa, vallankumous, kommunismi jne.). Suurvallat eivät liittoudu ihan varmuuden vuoksi, tai muuten vaan, tai ajatellen että jos monet/kaikki suurvallat olisivat liitossa keskenään, he voisivat hallita maailmaa.

[Sitoutumaton]

Sisäinen konflikti ja miten tehdä siitä jännittävää

Valtioroolipelin valtioita ja pelaajia vaanii myös sisäisen konfliktin puute. Pelaajat eivät ropeta niin, että joku ihminen, ryhmä tai organisaatio tekee nyt jotain, mikä johtaa johonkin, vaan pelaajat haluavat jotain tapahtuvan, ja keksivät sen oikeuttavan ja ennen kaikkea staattisen tavan toteuttaa se. Elaboroin:

Hyvä aka mielenkiintoinen tapa (CC:n subjektiivisen kokemukseni mukaan):

Pelaaja Y päättää, että Bakterian työväestö ryhtyy vallankumousyritykseen, minkä seurauksena onkin sisällissota. Pelaaja Y ei tiedä, mikä on sisällissodan tulos, ennen kuin sota on käyty, sillä on mahdollista, että sinänsä voimakas työväki kukistetaan, jos ulkovallat antavat tarpeeksi tukea vallitsevalle järjestykselle. Jos kukaan ei kuitenkaan tee interventiota, on edessä sosialistinen Bakteria. Paitsi tietenkin jos kommunistiset maat ryhtyvät tukemaan työväen vallankumousta vahvasti, jolloin Bakteria luisuukin enemmän vasemmalle kuin alunperin ajateltiin, kun ulkomaiset aateveljet kouluttavat työläisten pääosan rajumpaan kommunismiin kuin työväenpuolueen johto ensin ajatteli. On myös mahdollista, että tietyt ulkovallat haluaisivat tehdä väliintulon, mutta muut suurvallat estävät sen omien etujensa vuoksi.

Staattinen aka tylsä tapa

Pelaaja Y päättää ensin mitä haluaa Bakteriassa tapahtuvan, keksii tapahtumat jotka johtaisivat siihen ja kirjoittaa niistä pari-kolme viestiä. Jos joku yrittää reagoida jotenkin, ei sitä huomioida mitenkään. Esim. päätetään ensin mikä on Bakterian sisällissodan tulos, sitten ropetetaan X viestiä Bakterian sisällissodasta ja lopulta se päätetty tulos toteutuu riippumatta siitä, yrittikö joku sekaantua asiaan. Lopputuloksena kanssa"pelaajat" vain lukevat jonkun kirjoittamaa novellia.

Yhteenvetona: ainakaan minua ei kauheasti kiinnosta MITÄ muissa maissa sinällään tapahtuu, jos olen vain tarkkailija. Minua kiinnostaa se, miten MINÄ voin vaikuttaa asioihin.

Alahuomiona mainittakoon, että ylipäänsä koko ropetus tuntuu olevan päällään VR:ssä. Kun mielenkiintoinen ropetus kysyy "millainen olisi maa, jossa sotilasluokalla on paljon valtaa", niin VR:n ropettaja kysyy "miten saisin tekosyyn sotilaallisesti vahvalle maalle", ja vastaa itse omaan kysymykseensä "antamalla sotilasluokalle paljon valtaa taustatarinassa, mutta antamatta sen vaikuttaa mitenkään pelaamaani valtiooni sotilasbonuksen ohella".

Ajatelkaapa Spartaa, ei se lähtenyt ulkomaille sotimaan vaikka tiesi että olisi voinut varmaan kukistaa Persian: yhteiskunta oli sellainen, että helootit olisivat kapinoineet kauan ennen kuin spartalaiset olisivat ehtineet voittaa vihollisensa. Tai keskiajan ritarit, hehän olivat erittäin vahva sotilaskasti. Auttoiko se ranskalaiset ritarit voittoon englantilaisten likaisista maajusseista satavuotisen sodan taisteluissa? No ei auttanut. Tai Preussin sotilasvaltio, miten se pärjäsi Napoleonia vastaan? Huonostihan se pärjäsi: se, että maassa on erittäin vahva sotilaskasti, ei automaattisesti takaa sotilaallista vahvuutta.

Edellinen tietysti vain esimerkkinä, pointtini on siinä, että pelaajien pitäisi miettiä sitä, miten heidän valintansa vaikuttavat lopputulokseen, eikä sitä, millaiset lopputulokset he haluavat ja mikä puolivillainen heitto taustatarinassa voisi oikeuttaa sen.